Kahdeksas unelma unelmalistallani on oppia hindin kieltä.

Joku nyt varmasti kysyy, että miksi ihmeessä? Varmasti pärjäisin elämässäni ilman sujuvaa hindiäkin. Mutta silti se on minun unelmani. Minusta on hienoa osata jotain eksoottista kieltä, mitä kovin monet ei täällä päin osaa. Lisäarvoa kielelle tuo se, että muualla päin maailmaa kieltä osaa erittäin moni ihminen!

Tärkein syy tietysti, miksi haluan osata kieltä, on se että kihlattuni käyttää kyseistä kieltä ystäviensä kanssa jutellessaan ja myös hänen sukulainsensa hallitsevan tämän kielen. Vaikka tarkalleen ottaen se ei ole hänen äidinkielensä. Hänen äidinkielensä on marathi ja sitä puhutaan Mumbain suunnalla, Maharastran alueella. Hindi on kuitenkin laajemmalla alueella käytetty kieli ja marathin sukulaiskieli.Kirjaimet ovat molemmissa kielissä samat. Minusta nuo devanagari-fontit ovatkin ihania ja kiehtovia koukeroita.

Olisihan se myös kiva ymmärtää laulujen sanat ja Bollywood-elokuvat ihan suoraan, ilman käännöksiä, jotka aina vievät palan alkuperäistä jutusta pois.

Olen aloittanut tämän unelman tavoittelun kantamalla repussani joka päivä hindin itseopiskelukirjaa. Aina, jos ei ole bussimatkalla juttuseuraa, kaivan repusta tuon kirjan ja lueskelen varttitunnin hindiä ihan rauhassa bussissa körötellessäni. Olen havainnut tämän erittäin hyväksi ja tehokkaaksi tavaksi. Bussimatkan saa käytettyä hyödyksi ja hindin opiskelulle ei tarvitse sen kummemmin uhrata aikaa kiireisistä illoista kotona. Viikonloppuna tai joskus täytyy vain koettaa ehtiä tehdä jossain välissä kuuntelut ja kirjoitusharjoitukset =)