Viime syksynä aloitimme T:n kanssa lupaavan uran urheilijoina. Kävimme lenkillä jopa pari kertaa viikossa ja välillä hölkkäsimmekin ainakin sata metriä. Sitten iski joulukiireet päälle ja joulun jälkeen flunssa. Eli tämän vuoden puolella ei ole liikuntaharrastusta saatu käyntiin ollenkaan ja se tuntuu.

Viime viikolla selkäni kipuili todella kovasti aamuisin. Lie siellä joku hermo jumissa tai välilevyissä vikaa. Kauhea ajatus, että tällä iällä jo selkä remppaa! Vastahan minä olen ollut reilut puoli vuotta työelämässä. Nyt olisi pakko saada itsestään irti ja alkaa lenkkeillä. Illalla Salkkareita katsoessa voi tehdä muutaman vatsa- ja selkälihasliikkeen ja venytellä. Tänään tosin lenkkeilyni rajoittuu kaupoissa kiertelyyn, koska menen iltavuoroon töihin ja en saa itsestäni irti, että lähtisin aamulla lenkille. Koetan kuitenkin hieman venytellä ja ehkä jumpata.

Olen haaveillut personal trainerista, joka pakottaisi minut kuntoilemaan. Tämähän on hyvin muodikasta nykyaikana. Minun personal trainerini olisi kuitenkin koiranmuonapalkalla toimiva nelijalkainen. Haaveena olisi tällä hetkellä länsiylämaanterrieri. Tässä koirassa ainut vika on sen valkoinen väri. Valkoisen kun pitäisi olla valkoinen aina, eikä kuraruskea. Muuten tuo rotu miellyttää minua kompaktin kokonsa ja muotonsa vuoksi. Westie on sopusuhtainen, eikä jalostettu mitenkään "omituisen" malliseksi koiraksi, jolla sitten ilmenee jotain tyyppivikoja kuten mäyräkoiran selkävaivat esimerkiksi. Kertokaa toki, jos joku tietää westien tyyppivioista, minä en ole niistä kuullut ainakaan vielä. Lisäksi minua miellyttää pirteä, älykäs ja hieman itsepäinen luonne. Koiran kehutaan vielä sopivan erityisen hyvin lenkkikaveriksi, kun meikäläinenkään ei nyt ihan maratoonia juokse.