Eilen haimme pikkuhauvamme kotiin. Nuppu on pieni, mutta vilkas pakkaus. Miten pikkuhauva voikin olla niin pieni, että mahtuu uskomattomista koloista kulkemaan kotona ja sujahtaa helposti pyykinpesukoneen taakse ja toiselta puolelta ulos?

Kolmen tunnin kotimatka meni hyvin. Nuppu matkusti etupenkin jalkatilassa. Tosin ajattelimme, että pentu tärisee peloissaan tai nukkuu koko matkan. Ei tehnyt kumpaakaan, mutta nukkui sentään puolet matkasta. Toisen puolen ajasta kokeili hampaitaan kaikkeen lähettyvillä olevaan, jopa auton metallisia osia piti maistella. Autonsisälämmittimen sähköjohtoa sai varjella silmä kovana, ettei pikkuhampaat iske siihen. Kun pureskelu tympi, alkoi pomppiminen. Tahtoo pois täältä jalkatilasta, vaikka väkisin. Onneksi sitten välistä veteli sikeitä tyytyväisenä.

Huoltoasemalla pysähdyimme piknikille ja tankkaustauolle. Nuppu nuuhki siankärsämöitä omien eväiden syöntiin tarkoitettujen pöydän ja penkkien luona. Ihailijoita kerääntyi ympärille taivastelemaan, miten toinen voi olla niin suloinen.

Yö sujui mallikkaasti. Muutamaan kertaan Nuppu koetti, josko tyttäreni huolisi hänet sänkyyn kaveriksi. Mutta kun ei apua sänkyyn pääsyyn tullut, piti tyytyä omaan laatikkoon. Koko yönä pentu ei poistunut laatikostaan ja nukkui aamuun asti, kunnes minä nousin kuuden jälkeen kukkumaan. Nyt Nuppu meni aamupäiväunille omaan petiinsä banaanilaatikossa. Matkalla mukana ollut pyyhe ja Nalle laatikossa merkitsevät pennulle, että tämä on oma nukkumapaikka.

Aamulla kävimme ulkona heiniä ja kiviä maistelemassa. Myös koulutusnamit kelpaisivat, mutta ruoan syönti on vähän niin ja näin. Johtuu varmaan alkujännityksestä. Yhden haukkaisun käy ottamassa ja taas menoksi. Eiköhän se siitä, kunhan pahin jännitys laantuu.

Pikku Pisuli ei ole vielä käsittänyt lattialla olevien sanomalehtien tarkoitusta. Pissiminen lehden viereen on jotenkin paljon kivempaa. =/

Ja tässä ensimmäinen kuva Nupusta päikkäreillä: