Tänään tekisi mieli marista elämän epämukavuutta. Viime yö meni melko vähillä unilla, kun jumitimme Natalian kanssa katsomaan Umrao Jaan-elokuvaa yömyöhään. Aamusta sitten nousimme jo ihan kello hyvissä ajoin. Natalia pakon sanelemana, koska pikkuneidit eivät halua nukkua pitkään ja minä yksinkertaisesti syystä, että olen tottunut nousemaan jo hyvin paljon aikaisemminkin. Koetin torkkua päiväunia, mutta eihän sitä päivällä osaa nukkua. Ainakaan välistä.

Univelan lisäksi lonkkani on ollut kipeä jo useamman päivän, joten lenkkeily ei oikein onnistu. Vaiva ei ole paha, mutta vaikeuttaa reipasta kävelyä. Toinen polvenikin alkoi oireilla töissä. Onneksi se ei enää ole kipeä. Mutta nyt onneton flunssa on majoittunut kurkkuuni ja tästä syystä ääneni on minimaalinen ja kurkku kipeä. Kipu ei paha, mutta puhumattomuus ei sovi minulle.

Nyt sitten valitusten jälkeen asiaan. Perjantai-iltana yritin virkata tytön tuunatun hameen helmaan pitsiä. Ei hitsi, kyllä se virkkaus on vaikeaa. En tajua niistä merkeistä mitään, vaikka on tytön hyvä virkkauskirja oppaana. Ehkä ei pitäisi yrittää koettaa liian vaikeaa, vaan ensin harjoitella jotain yksinkertaista. Olen kyllä päättänyt oppia virkkaamaan, vaikka väkisin.

Tuunasin eilen olohuoneen verhojen roolissa toimivat lakanat. Aamulla nousin kuudelta solmuja tekemään. Eli tässä ennen pesukoneeseen menoa ja pala kangasta koneesta tultua:

Nuo raidat ovat oikeasti pystyssä, mutta tämä on nyt tällainen tekninen syy, että kuva on vaakatasossa. Nuo mustat lenkit ovat muuten sukkahousua. Siitä sai hyviä kumilenkin korvikkeita. Kiitos vinkistä äidilleni.

Eilisen ja tämän päivän olen koettanut saada Äiti Teresan peittoprojektia eteenpäin. Homma on ollut jäissä viimeiset kuusi vuotta suurinpiirtein. Joten olisi jo aika jatkaa. Paloja on 23/30. Eli vain 7 pitäisi saada aikaan. Jostain kumman syystä paloista vaan pyrkii nyt tulemaan koko ajan vääränkokoisia tai jotain muuta ongelmaa ilmenee. Samaa palaa olen purkanut jo kolme kertaa. Toivottavasti neljäs kierros jo onnaa. Langatkin olivat niin pahasti solmussa, ettei hommassa meinannut päästä edes alkuun.

Tyttäreni on ehdottomasti käsityöihminen. Hän auttoi minua solmimaan noita nöttösiä verhoihin. Hän ahkeroi ja luuttusi koko asunnon lattiat ja silitti kolme verhoa eilen minun apuna. Lisäksi hän eilen siivouksen lomassa teki tämmöisen kirjahyllyn reunalla jääneistä jutuista: