Tänään kävimme perinteisellä Suomenlinnan reissulla. Perinteet rakennetaan lyhyessä ajassa, tämä perinne aloitettiin ehkä virallisesti viime kesänä. =)

Olimme asennoituneet ihanaan aurinkoiseen säähän ja lapset uiskenteluun levämeressä. Viime vuonna levää oli aivan kauheasti. Lapset tekivät rannalla leväkakkuja ja leikkivät leväsotaa. Jätimme takit ja pitkähihaiset paidat kotiin, koska  tavaraa oli pakattavana muutenkin niin runsaasti. Pikku Nupun eväät ja vesipullo, pyyhkeet, uimapuvut, sateenvarjot... Sen verran sentään olimme pessimistisiä, ettemme uskaltaneet jättää sateenvarjoja kotiin. Mutta kuinkas kävikään? Tuuli oli hirmuinen, vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Palelsi, palelsi ja vielä kerran palelsi. Sisätiloihin ei koiran kanssa ollut asiaa, joten ei auttanut kuin palella.

Nupun kanssa taivaltaminen oli enemmän kuin hidasta. Nuppu halusi istua ja ihmetellä, haistella pusikot, maistella roskat ja tervehtiä ihmiset. Vastaantulijat myös halusivat rapsuttaa Nuppua sekä kysyä sen ikää ja rotua. Välillä se alkoi käydä suorastaan voimille, tuo suunnaton kiinnostus. Nimittäin omistajien voimille, ei koiran.

Sitten Nuppua alkoi nukuttaa. Söimme pizzat terassilla ja Nuppu nukkui. Sen jälkeen nukkuva Nuppu kannettiin matkamuistomyymälän edessä olevaan puistoon, jossa minä palelin nukkuvan Nupun kanssa lasten shoppaillessa. Tästä matka jatkui lautalla, ratikalla ja bussilla kotiin Nuppusen yhä torkkuessa. Vasta bussista ulos päästyään ja kodin lähestyttyä neiti Nuppunen sai taas jalat alleen. Korvat lepattaen täyttä laukkaa kotiin ja tyttären pedille kieriskelemään. Ihana koti, sen saattoi lukea pikkukoiran eleistä.

Nupperon ensimmäinen kaupunkireissu meni olosuhteisiin nähden hyvin. Ainoastaan yhdet pissat teki metrolaiturille, mutta senkin kuivasimme siististi talouspaperilla. Kovinkaan pelokkaalta pentu ei vaikuttanut. Mutta ilmeisesti turhan rankka reissu oli tuon ikäiselle pennulle. Ensi kerralla ehkä ajelemme vain bussilla jonnekin ja takaisin.

Reissun kruunasi viheliäinen lokki Suomenlinnalla, joka aivan ohimennen heitti läjän suoraan minun päähäni. Valkoista mömmöä valui pitkin otsatukkaa. Tilanne olisi voinut olla hauska, jos se ei olisi sattunut omalle kohdalle. Onneksi kaikki lähimmäiset hillitsivät itsensä minun nähteni. Niinpä lämmin suihku kotiin tultua tuntui suloiselta kahdestakin syystä.

Pahoittelen kameran kotiin unohtumista.