Minusta Patrik Borgin opit vaikuttavat ihanilta ja vapauttavilta. Luin muutamassa päivässä Patrikin kirjoittaman kirjan Rentoa painonhallintaa. Patrik sanoo syömisestä muun muassa tällaista:

1. Syö kun on nälkä. Älä syö, ellei ole nälkä.

2. Syö mistä pidät. Älä syö mitään, mistä et pidä.

3. Älä syö liian vähärasvaista ruokaa äläkä syö liian vähän.

4. Syö laadukasta ruokaa. Syö kasviksia ja hedelmiä reilusti.

5. Syö herkkuja, jos tekee mieli.

6. Harrasta sellaista liikuntaa, mikä tuntuu hyvältä. Älä harrastaa sellaista liikuntaa, mikä tuntuu pahalta. Älä harrasta liikuntaa niin paljon, että se tuntuu pahalta.

Sanoo Patrik paljon muutakin, mutta ihan tekijänoikeuksien nimissäkään en rupea kirjaa tähän referoimaan. Lukekaa itse, jos kyseinen aihe puhuttelee teitä.

Nyt joku varmasti sanoo, "Että siis mitä?" Patrik puhuu päivänselviä asioita. Mutta onko ne päivänselviä nykyajan kaikenkokeneelle laihduttajalle? Ihminen pystyy sotkemaan sekä elimistönsä että päänsä niin täydellisesti, ettei enää tiedä, mikä on normaalia ja mikä tuntuu hyvältä. Tarvitaan asiantuntija  ravistelemaan hartioista, "herätys ihmiset!". Patrikilla on kokemusta työstä syömishäiriöisten parissa ja sen kyllä huomaa positiivisessa mielessä. Hän toteaakin, että ero tavallisen ikuisuuslaihduttajan ja syömishäiriöisen välillä on, että syömishäiriöinen tietää syömisensä häiriytyneen ja laihduttaja luulee sen olevan normaalia.

Patrikin oppien noudatus ei ole ihan helppoa alussa, vaikka kivaa onkin. Päässä istuu pieni piru, joka alkaa mellastaa heti, jos syö jotain epäterveellistä. "Unelmatorttu pilaa kaiken!" se huutaa pienellä karhealla äänellä. Hieman runsaampi määrä herkkuja ja piru huokaa: "No, nyt ei ainakaan ole toivoa mistään..." Lenkillä se kiljuu: "Kovempaa, kovempaa, lisää vauhtia! Eikö jaksa, häh? Mikä on? Kärsi ja juokse, ei siitä muuten kunto kasva!" Tuosta pirusta eroon pääseminen ja omaa elimistöä kuuntelemaan oppiminen vie aikaa. Ei se paino nouse, vaikka elämästä hieman nauttisikin.