Kyllä se syksy on nyt tullut, ihan oikeasti. Aamuisin sää tuntuu kirpeältä, iiriksen lehdet ovat kasteessa ja mittari näyttää muutamaa lämpöastetta. Päivisin on kuitenkin ollut valtavan kaunista ja lämmintä ellei sitten ole satanut kaatamalla. Eilen istuimme terassilla synttärivieraiden kanssa ja siellä oli suorastaan kuuma t-paidassakin. Ihanaa, että saatiin niin hieno ilma pojan synttäreille.

Alan hiljalleen kypsyä jo ajatukseen syksystä, enkä enää mielessäni kilju, että en halua syksyä, haluan kesän takaisin. Onhan syksy kaunis. Päivällä voi ihailla ruskan värejä ja puunlehdet kahisevat jaloissa kävelyllä koiran kanssa. Illan pimetessä voi sytyttää pihalle kynttilälyhtyjä ja muita pihavaloja satumaisen tunnelman luomiseksi.

Aikuisten synttärivieraiden kanssa tutkimme myyrän koloja ja he totesivat, ettei minulla mitään myyriä olekaan. Kolot on tehnyt jättimäinen kastemato. Myyrän koloiksi kasat ja niistä johtavat käytävät ovat liian pieniä. Vaikka multakasat eivät siitään kaunistuneet, niin piristi kummasti mieltä ajatella, että hellinkin kastematoja pihallani myyrien sijaan. Kastemadothan ovat jokaisen puutarhurin unelma. Ne mylläävät maata kuohkeuttaen sitä ja syövät kuolleet kasvinosat ja tuottavat ravinteikasta multaa tilalle. Hieno homma. Toivottavasti nuo kasat eivät kuitenkaan tuosta enää suurene ensi kesänä. Saviset kasat ovat inhottavia, eivätkä houkuttele kävelemään pihalla paljain jaloin.

Lauantaina ostin vielä 25 tété-narsissin sipulia, jotka aioin lykkiä myyrän käytävien tukkeeksi.  No, nyt ei sitten olekaan myyrää. Ehkä istutan sipulit etupihalle yleiselle alueelle koko taloyhtiön iloksi. Taikka saa nähdä, minkä paikan keksin. Kolme tulppaaninsipuliakin odottaa vielä istutusta, koska en ole osannut päättää, mihin nuo kauniit, mutta erikoisen väriset tulppaanit laittaisin.