Tänä aamuna olisin antanut paljon siitä, että joku olisi puolestani herännyt ja mennyt töihin. Suunnaton väsymys on vaivannut jo useamman päivän. Kuka onneton keksi kellojen siirtämisen ja aikaiset aamut? Olen sinnitellyt kahvin voimalla ja kyllähän siitä voimaa saakin. Aamun ensimmäiset kofeiinivajaat tunnit ovat rankimpia. Siitä se sitten taas lähtee. Viime yönä sentään sain unen päästä kiinni pian sänkyyn kaatumisen jälkeen. Olen nimittäin aikaisempina öinä pyöriskellyt sängyssä ties kuinka monta tuntia ennen nukahtamista.

Tänään minulla on taas juoksukoulu. Ellen olisi moiseen sitoutunut, niin olisin kyllä tullut kotiin nukkumaan suoraan töistä. Nukkuminen töiden jälkeen tosin onnistuu vain teoria-asteella. Käytännössä kotona odottaa tuhat ja yksi työtä alkaen pyykinpesusta ja jatkuen mm. lasten läksyjen teon vahtaamiseen ja koiran lenkitykseen.

Ajattelin käydä kirjastossa pitkästä aikaa, mikäli pääsen onnellisesti töistä jo työvuorolistan mukaisesti hyvissä ajoin. Juoksukoulun alkua odotellessa voisin käydä valitsemasta Ompun kirjastosta jotain mukavaa iltalukemista. Illalla on ihanaa ottaa kirja käteen ja ryhtyä lukemaan hyvää romaania rankan päivän päätteeksi. Pakoa todellisuudesta hetkeksi. Minä olen niin adhd tai mikä lie, mutta en juurikaan tätä nykyä jaksa keskittyä television katseluun. Luen paljon mieluummin kirjoja. Minulla on vapaus aloittaa ja lopettaa silloin kun haluan, saan olla vaakatasossa sängyn pohjalla ja kukaan ei häiritse toivon mukaan.

Viime aikoina olen miettinyt, että olen kauhea valittaja. Valitan valittamisestakin, ihan kuin Uutislehti100:n  lukijat. Joten totean tähän kiireiseen loppuun, että tällä hetkellä elämäni on oikeasti aika hyvässä jamassa. Kultani palasi reissultaan ja minusta on aivan mahtavan ihanaa, että hän on taas koto-Suomessa ja elämä on järjestyksessä. Koira kasvaa ja vahvistuu, yksivuotisrokotusaika on jo varattu. Töissäkin tilanne on rauhoittunut, kiitos uuden hoitajavahvistuksen. Lapset... No, lasten kasvatus ei aina ole helppoa. Tyttäreni kanssa on helpompi kausi, kun taas pojan kanssa taistelussa meinaa paukut loppua. Eilen piilotin häneltä kaikki pelivälineet: Nintendo DS, PlayStation-pelit, pieni elektroniikkapeli Intian tuliaisia ja tietokone on salasanasuojattu.

Nyt on pakko mennä jatkamaan töihin menon valmistelua.