Elämäni on täynnä listoja. Kyllä, listat helpottavat elämää. Mutta olisi kivaa, jos joskus saisi vaan olla ilman että joku lista vainoaisi koko ajan ja vaatisi toimimaan.

Töissä minulla on taskussa aina vähintään yksi lista, jossa tekemättömät työt ovat listattuna. Sitä listaa sitten yritän epätoivoisesti saada lyhenemään, vaikka useana päivänä se tuntuu vaan venyvän lisää. Onneksi joskus olen saanut sen melkein loppuun.

Kalenterini on täynnä muistettavia asioita. Pääni on niin laho, että hyvä etten unohda syödäkin, jos sitä ei erikseen ole kalenteriin kirjoitettu. Siispä kalenterini on täynnä muistettavia asioita ja viikonloppuisin kalenterin rivit eivät meinaa riittää. Kaikki suurempia ponnistuksia vaativat työt kun siirrän luonnollisesti viikonlopuksi, "sitten kun on aikaa". Kalenterissani lukee jopa sellaisia asioita, kuin "Hannan kynsien leikkaus" eli tarkoitus on vaan muistuttaa ja vahtia, että tyttäreni leikkaa kyntensä. Yleensä kun asia huomataan illalla myöhään ja kukaan ei viitsi enää sängystä nousta niitä kynsiä leikkaamaan.

Ostoslista on jääkaapin ovessa jääkaappimagneeteilla kiinnitettynä. Lisään siihen aina asioita sitä mukaa, kun huomaan puutteita. Sitten viikonloppuna, "kun on aikaa", lähdemme ostoksilla ja ryysimme koko päivän kaupoissa saamatta kuin puolet listan ostoksista.

Jotkin asiat tuppaavat jäämään listan viimeiseksi, niin töissä kuin vapaa-ajalla. Ne ovatkin sellainen krooninen päänsärky. Asiat painavat mieltä, mutta koskaan ei ole riittävästi aikaa tehdä niitä. Aina on jotain uutta tärkeämpää tekemistä.

Arvatkaa, millaisen loman minä haluaisin...?