Nyt ollaan saatu viikko nauttia tai kärsiä (kuka mitenkin asian  kokee) lumesta ja pakkasesta täällä Etelä-Suomessakin. Pakkasta on ollut jotain kymmenen ja kahdenkymmenen väliiin joka päivä. Lenkillä olen miettinyt, kumpaa paleltaa enemmän, koiraa vai sen omistajaa. Eilen mieleeni juolahti, että pilkkihaalari se olisi jotain ja koiralle aion neuloa joululomalla villapaidan.

Miksi nämä pakkaset, samoin kuin kesällä helteet, aina yllättävät ihmisen? Muutaman päivän tai viikon päästä säässä ei ole enää mitään ihmeellistä ja keho sopeutuu jollain maagisella tavalla pakkaseen tai kuumuuteen. Alku vaan on aina niin hankalaa, kun tuntuu, ettei millään pärjää. Varpaita ja sormia ei ole paleltanut, mutta kasvot jäätyy ja jotenkin yleinen vilutus tuntuu jatkuvalta olotilalta.

Mutta tänään mittari näyttää vain reilua kahdeksaa pakkasastetta. Päivällä lähdemme ystäväni ja koirien kanssa ulkoilemaan valoisaan aikaan ja saamaan luonnon omaa valohoitoa.

Tänään on taas lauantai ja kodista huomaa sen. Kaaos on luonnonlaki. Luonnontilassa viikon viettänyt koti näyttää melko kaaottiselta. Tavarakerrostumat pitkin pöytiä ja lattioita kertovat jälleen yhdestä kiireisestä viikosta. Mutta onneksi tänään on taas vapaapäivä ja voi koettaa taistella tuota luonnonlakia vastaan ja yrittää saada kotiin hetken kestävää järjestystä.