Maanantaina täytän jo 16 viikkoa ja sen kunniaksi emäntä ja isäntä veivät minut eilen toiseen rokotukseen. Ei se edellinen kerta kauhea ollut, en edes huomannut koko pistosta. Silti minua alkoi hirvittää eläinlääkäriaseman ovella ja harasin kaikilla neljällä jalalla vastaan. Ei auttanut, sisään piti mennä. No, sisällä oli pari isoa komeaa urosta, musta labbis ja toinen valkoinen nuori boxeri. Tai niin emäntä ainakin väitti, en minä noita rotuja tunne. Kyllähän komeita uroksia mamman sylistä käsin oli kiva ihailla.

Hoitohuoneessa eläinlääkäri tutki minut perinpohjin. Kuunteli sydänäänet, tarkasti sirun, kurkki korviin ja hampaisiin ja tutki rasvakerrokseni. Olen kuulema oikein hyvässä kunnossa, paino-ongelmia ei ole. Ainut pikkuvika, joka tutkimuksessa löytyi, on oikeanpuoleinen kulmahampaani. Maitohammas painaa ikeneen. Jäämme kuitenkin odottelemaan rautahampaan puhkeamista ja tarvittaessa emännän pitää antaa minulle oikomishoitoa iltaisin rautahampaalle. Tilanne kuulema saattaa kuitenkin korjaantua, kunhan alaleukani ottaa yläleuan kasvussa kiinni. Toivottavasti emäntä ei minua vie oikojahammaslääkärille =/

Tänään isompi ja pienempi emäntä vievät minut koirakouluun. Tilasivat minulle oikein yksityisopettajan, kun koirakoulut ovat niin hankalan matkan päässä ja huonoon aikaan. Nyt ope tulee lähikentälle meitä opettamaan. En minä mielestäni mitään koulua tarvitse, mutta ihmisiä voisi vähän opettaa. Ne kun tuppaa olemaan niin tylsiä ja suuttuvat aina kesken leikin. Illalla olisi kiva riehua, roikkua ihmisten lahkeissa ja käsivarsissa, haukkua ja remuta. En tajua, mikä ihmisiä vaivaa, kun ne ei innostu tuommoisesta yhtään. Ihmisillä on sitä paitsi huonolaatuinen nahka, kun se menee rikki niin helposti. Vaikea niiden kanssa on leikkiä.

Kyllähän meikäläinen jo monia temppuja osaa. Olen huomannut, että jos istuu ja antaa tassua, niin yleensä silloin saa herkkuja. Aina sekään ei tosin toimi. Joskus ihmiset haluavatkin jotain muuta. Paikallaan osaan olla hetken, mutta ei saa jättää minua pitkäksi aikaa. Pikku emäntä on opettanut minulle sanan "odota". Silloin pitää odottaa, kun se menee toiseen huoneeseen tai kouluun tai jos se ei pysy lenkillä minun vauhdissa. Kun iso emäntä sanoo lenkillä "käännytään", se tarkoittaa, että vaihdetaan suuntaa ja lähdetään kotiin. Lisäksi tiedän ainakin sanat "syömään", "mennään", "lähdetään ulos", "lähdetään kotiin". Lempileikkini on etsimisleikki. Emäntä piilottaa jotain herkkuja ympäri asuntoa ja sanoo minulle "etsi". Silloin pitää alkaa nuuskia mahdottomasti, kunnes löytyy herkkuja jostain peiton alta tai pöydän takaa.

Kaikkein hauskinta on, kun veli tulee käymään. Onni-veli kävi taas kylässä viikko sitten. Voi sitä riemua, kun pääsee leikkimään jonkun järkevän kanssa. Semmoisen joka ymmärtää koiranpennun leikeistä jotain eikä suutu heti. Emäntä on pitänyt minut erossa tuntemattomista koirista rokotussuojan puutteen takia ja sekös on tylsää. Parin viikon päästä kuulema koittaa vapaus sen asian suhteen. Sitten emäntä lupasi, että pääsen leikkimään muidenkin koirien kanssa ja hommataan minulle lisää leikkikavereita.

Emäntä koettaa ottaa kuvia minusta ja laittaa tänne teidän ihailtavaksi. Kunhan kerkeää, se sanoo. Sillä on aina niin kiire. Mutta kyllä minä sen silti lenkille painostan heti kun se tulee töistä ja saa vähän jotain välipalaa syötyä. Käydään aina laukkaamassa pitkin lähimetsää ja kallioilla vielä kun on valoisaa. Mutta heipat tällä kertaa!

-Nuppu-