Kirjoitin tässä juuri ja hehkutin perjantain ihanuutta, kun näppäsin jostain väärästä napista ja koko kirjoitus hävisi tuhka tuuleen! Höh sanon minä. Mutta eipä masennuta, vaan kirjoitetaan uudestaan.

Tänään on siis perjantai, ihanainen perjantai. Minua vallan runotuttaa kuin Uppo-Nallea konsanaan. Suosittelenkin Uppo-Nallen mahtavia kirjoja kaikille ja etenkin lapsiperheille. Uppo-Nallen huumori puree myös aikuisiin. Ikävää, että Uppo-Nallen luoja Elina Karjalainen kuoli vastikään.

Työssäkäynnin ja opiskelun ehdottomasti parhaita puolia on perjantait. Tästä riemusta eivät pääse vuorotyöläiset ja työttömät osallisiksi. Mikään ei tunnu suloisemmalta kuin perjantai viikon aherruksen jälkeen. Toki vuorotyöläisilläkin on vapaansa ja he nauttivat niistä. Mutta minä puhunkin nyt vain perjantaista.

Töistä tultuani puhkuin intoa ja tein uskomattoman määrän kotitöitä käden kääntessä. Saldoni on neljä koneellista pyykkiä taloyhtiön isossa koneessa pihan toisella puolella, kolmen päivän tiskien tiskaus (joka käsitti meidän koko astiavaraston suurinpiirtein), asunnon imurointi vähän roiskien sieltä täältä ja parvekekukkien kompostiin dumppaus (koska ne eivät enää koristaneet varsinaisesti parveketta). Aina touhuamisen välissä tanssahtelin Bollywood-musiikin tahtiin ympäri asuntoa. Sitten kokkasin itämaista pataa suoraan pussista ja laitoin lumoavan tuoksuisen Sai Baban tikun palamaan. Ah, tätä perjantain onnea.