Kevät, kevät, kevät, miksei se jo tuu? Hillitön viherpeukalon kutina ei anna rauhaa.

Viime viikonloppuna tilasimme ystäväni kanssa taimikuvastosta taimia. Etupihalle, ikkunan alle laatikkoon, tulee kahta erilaista riippupelargoniaa. Toisessa on syvänpunainen, ruusumainen kukka ja toisessa herkkä valkoinen kukka punaisilla viiruilla. Amppeliin etupihalle tulee verenpisara.

Takapihalla lapion terassia puhtaaksi lumesta ja viritimme sinne ensiavuksi vanhan pentuaitauksen, jotta koira pääsee edes haukkaamaan vähän raitista ilmaa takapihalle. Tarkoitushan olisi rakentaa koko pihan ympäri ulottuva koira-aita, jahka se kevät sieltä joutuu.

Ystävien, naapureiden ja jopa pojan opettajan kanssa on sovittu, että puutarhasta annetaan pois ylimääräisiä kiviä ja kasveja ja toisaalta otetaan vastaan jotain uusia kukkasia. Sireenipensaan leikkaus- ja koira-aidanrakentamistalkoita on suunniteltu. Kun vaan tulisi kevät.

Lisäksi tilasin Viherpiha-lehden. Sitäkin odotan kuin lehmä kesää. Kaupan päälle saan kivan Uudista puutarhaasi-kirjan.

Mutta nyt koira katselee ikkunasta sen verran haikeasti ulos, että on lähdettävä viemään se aamulenkille.