Blogini on ollut hiljaa jo melkoisen pitkän aikaa. Elämä tuntuu olevan sellaista rumbaa, ettei aikaa jää tilittää joka käännettä netissä ja lieneekö tuo tarpeenkaan.

Viime aikoina olen innostunut kasvisruokakokkailuista, inspiraation lähteinä Marianne Kiskolan mainiot keittokirjat ja blogipostaukset, Tuija Ruuskan keittokirjojakaan unohtamatta. Iltalukemiseksi lueskelen uusia keittokirjojani ja yöllä saatan sitten herätä johonkin ahaa-elämykseen jonkin reseptin suhteen tai vain kurnivaan vatsaan.

Ruoanlaittohan on mitä mainion harrastus. Olen aina manannut sitä, että miksi toiset ovat parempia kokkeja kuin toiset ja silti kaikkien pitää laittaa ruokaa yhtä lailla. Jos ei osaa laulaa, ei tarvitse. Jos ei osaa maalata, ei tarvitse. Ja niin edelleen. Mutta ruokaa vaan pitää laittaa, tykkäsi siitä tai ei ja osasi tai ei. Joten onnelinen se, joka osaa ja tykkää. Minä en osaamisestani tiedä, mutta lukutaitoinen olen ja tykkään kokeilla uusia juttuja.

Tänään ostin Ruohonjuuresta uuden kolmikerroksisen idätyslaatikon. Kotona sitten isku idätyshepuli ja laitoin veteen likoamaan linssejä, mungpapuja sekä auringonkukan ja sinimailasen siemeniä. Tähän aikaan vuodesta tekee mieli jotain tuoretta ja elinvoimaista, kun pihalla ei vielä mikään yrtti kasva ja syksyn sato on syöty.