Nykyään on niin muodikasta Slow Life-elämä. Minustakin kyseinen elämäntyyli olisi ihanaa, mutta en tiedä, miten sitä käytännössä työssäkäyvä kahden lapsen ja yhden  koiran yh voisi toteuttaa. Slow Life-elämässä ei ole kiirettä ja aikaa on kaikkeen kivaan, kuten käsitöihin, hitaasti kypsyviin ruokiin, mietiskelyyn, joogaan, pitkiin kävelylenkkeihin, hyvien kirjojen lukemiseen... Silti koti on siisti ja harmoninen, hyvät energiat virtailee ja olo on kaikin puolin tasapainoinen. Äh, olenkohan ymmärtänyt jotain väärin koko hienosta aatteesta vai onko se kerta kaikkiaan minulle toteuttamiskelvoton? Googlatkaa aiheesta itse enemmän, jos kiinnostuitte. Itse en ehdi etsiä tähän hätään mitään järkevää sivustoa aiheesta suomenkielellä. (Tällaista on Anti-Slow Life.)

Minun elämäni on viime aikoina ollut enemmänkin Low Life. Onko tämä säännöllisen epäsäännöllisesti toistuva matala fiilis vain hyväksyttävä? Olon masennukseksi nimeäminen olisi ehkä liioittelua ja loukkaus oikeasti masentuneita kohtaan. Enemmän olo on vaan matala. Itsetunto hipoo pohjalukemia. Koen olevani ruma ja tyhmä oikein viimeisen päälle. Ruma siksikin, etten jaksa panostaa ulkonäkööni ja vaatekaappini sisältöön, vaan raahaudun samoissa vanhoissa vetimissä töihin päivästä toiseen. (Hei, se on ekologista!) Onneksi meillä on töissä työvaatteet. Tyhmyyden tunne johtuu siitä, että en tosiaankaan tunnu tajuavan yksinkertaisiakaan asioita ja ajatuksenjuoksuni kulkee aivan eri ratoja muihin nähden. Sen lisäksi muistini on aivan erinomaisen surkeaa luokkaa. En pysty pitämään kahta asiaa mielessäni kahta minuuttia. Jos toinen ei ole kirjoitettu paperille, niin ehdin sen unohtaa.

Slow Lifeen palatakseni selkäni kannattaa kyseistä ajatusta. Selkäreumadiagnoosia odotellessa jäykistelen joka aamu ja kenkien jalkaan laittamistapahtuma on todella slow. Pyörittelen asiaa mielessäni päivät pitkät. Entä jos minulla tosiaan on selkäreuma? Mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa? Nyt vielä kivun kanssa pärjää, mutta miten pahaksi se voi mennä? Entä jos selkäni alkaa jäykistyä? Olen aina iloinnut notkeasta kropastani.